Elias Lönnrot

Elias Lönnrot saattaa olla Suomen kirjallisuushistorian tärkein henkilö, sillä hän kokosi

Kalevalan, suomalaisesta kansanrunoudesta koostuvan kansalliseepoksen. Lönnrot oli

ammatiltaan lääkäri, mutta hänen harrastuksensa oli filologia ja runojen kerääminen

suomalaisesta suullisesta kansanperinteestä.

Lönnrot syntyi Sammatin kylässä, ja hän aloitti lääketieteen opintonsa Turun akatemiassa.

Samana vuonna, jolloin hän aloitti opintonsa, yliopisto ja puolet Turun kaupungista tuhoutui

Turun suuressa palossa. Lönnrot siirtyi Helsingin yliopistoon saattamaan lääketieteen

tutkintonsa päätökseen. Hänestä tuli lääkäri pohjoissuomalaiseen Kajaanin kaupunkiin, mutta

maata vaivasi niihin aikoihin suuri nälänhätä. Nälänhätä oli niin paha, että edellinen lääkäri

oli eronnut virastaan.

Lönnrot alkoi kerätä kansantarinoita vuonna 1827 ja alkoi kiertää maata sapattivapaillaan

kerätäkseen yhä enemmän tarinoita. Hän kirjoitti myös ensimmäisen merkittävän

kasvitieteellisen kirjan suomenkielellä. Lopulta hän päätti aloittaa tarinoiden kokoamisen

yhtenäiseksi juoneksi, vaikka tiedemiehet eivät välttämättä usko niiden alun perin olevan

tarkoitettu kulkemaan yhdessä. Tästä huolimatta Kalevala on monien mielestä tärkein

suomenkielinen kirjallinen teos. Eepos oli erittäin keskeisessä asemassa Suomen kansallisen

identiteetin kehityksessä.